Kun katsot elämää ympärilläsi nyt ja katsot kohti huomista päivää niin mitä näet? Onko kuva selkeä ja silta sinne vakaarakenteinen? Vai onko maisema edessäsi sumuinen ja ehkä hieman pelottavakin kun et näe eteesi? Onko siltasi vasta rakenteilla ja sen materiaalitkin heppoisia? Ajatteletko ettei tuolle sillalle uskalla lainkaan astua ettei se romahtaisi kokonaan? Tyydytkö kenties vain katselemaan vastarannalle tai keskitytkö kaikenlaisten sillanrakennusmateriaalien valitsemiseen?
Joskus voimme tarvita siltamme rakentamiseen toisia ihmisiä tai sitä, että ensin rakennamme tukevan penkin rannalle, jossa istumme ensin vain katselemassa. Itse olen elämässäni ylittänyt monta erilaista siltaa kohti tätä hetkeä. Se että olen nyt tässä hetkessä, joka avautuu itselleni tämän maiseman kautta, on vaatinut paljon rohkeutta ja uskallusta seurata kulloistakin unelmaani. Huomaan, että jokainen unelma, joka on muuttunut osaksi arkeani on vahvistanut kykyäni uskaltaa enemmän. Viisi vuotta sitten askel aloittaa yrittäjyyden taival oli jotain mitä en ollut vielä hetkeä aiemmin osannut edes kuvitella haluavani. Minulla oli kuitenkin ajatus siitä, että haluaisin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa enkä olla kolmivuorotyön sanelema pääsääntöisin illat ja viikonloput töissä. Yksi askel vei toiseen enkä olisi nyt tässä ellei minulla olisi ollut monta sillanrakentajaa vierelläni.
Askel johonkin suuntaan on aina myös askel jostakin poispäin. On haikeaa hyvästellä joskus vanha ja tuttu, ne vanhat rakkaat työkaverit, astua yksin täysin uuteen. Ajattelen kuitenkin, että se haikeus ja luopumisen tuskakin kertoo, että eletty yhteinen aika oli merkityksellistä.
Millaita unelmaa sinä kannat tänään mielessäsi? Millainen on siltasi kohti unelmaasi? Kestääkö sille jo astua?
