Vuoden 2020 viimeinen kuukausi on vaihtunut. Tänä vuonna meiltä kaikilta on vaadittu sinnikkyyttä itsemme, toistemme ja muuttuneiden olosuhteiden kanssa. Yhteinen pandemia on saattanut meidät kaikki pysähtymään ja etsimään uusia keinoja palautua sekä viettää arkeamme.Itse olen huomannut tämän vuoden haastaneen erityisellä tavalla myös meidät psykoterapeutit kun olemme jakaneet yhteisiä huolia asiakkaidemme kanssa.
Alkuvuodesta puhjennut koronatilanne haastoi myös meitä psykoterapeutteja uuden tilanteen äärelle. Itse en ainakaan koskaan aikaisemmin ole jakanut tällä tavalla yhtä isoa huolen ja hämmennyksen asiaa yhdessä jokaisen asiakkaani kanssa kuin mitä alkuvuodesta pandemian puhjettua. Olimme kaikki yhtä hämmentyneitä uuden tilanteen edessä, joka kosketti niin minua kuin kaikkia asiakkaitani tavalla tai toisella. Meidän kaikkien arki muuttui ja elimme samoja vaiheita järkytyksestä ja shokin vaiheista reaktiovaiheeseen, pikku hiljaa korjaamisvaiheeseen ja lopulta uudelleen suuntautumiseen vaiheeseen. Etenimme jokainen omaan tahtiimme läpi käyden hitaammin tai nopeammin riippuen kuinka laajasti koronatilanne kosketti meitä ja lähipiiriämme henkilökohtaisesti. Elämme yhä uudenlaisen todellisuuden kanssa. Se olemmeko vielä uudelleen suuntautumisen vaiheessa riippuu kuinka suuresti pandemia on ravistellut ihmissuhteitamme, turvallisuudentunnettamme, työnäkymäämme ja talouttamme sekä ennen kaikkea terveyttämme.
Traumaattisen kriisin vaiheittainen eteneminen:
- Sokkivaihe, joka kestää muutamasta sekunnista vuorokausiin. Sokkivaiheessa ihminen pitää todellisuutta etäällä
ja hänen tietoisuutensa on usein hämärtynyt. - Reaktiovaihe, joka kestää usein joitakin kuukausia. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa kohdata tapahtunutta, ja sen aiheuttamat tunteet heräävät.
- Korjaamisvaihe
- Uudelleen suuntautumisen vaihe
Omat ja muiden kanssa jaetut kriisit
Huomasin alkuvuonna miten yllättävän tyynesti moni psykoterapiassa käyvä asiakkaani otti uuden tilanteen vastaan. Toisaalta heille pysähtyminen, itsensä äärellä olo monenlaisien tunteiden kanssa, ei ollut uutta vaan tuttua. Jotkut ihmiset olivat myös helpottuneita siitä miten maailma ympärilläkin rauhoittuu perusasioiden äärelle eikä ”kukaan voi toimia enää täsmälleen samalla tavoin.” Yleensä terapiaan tullessa ihminen on elämässään sellaisessa kohtaa, jossa luontaisesti pysähdytään tarkastelemaan omaa elämää ja toimintatapoja kaivaten siihen uutta näkökulmaa tai keinoja.
Pandemian ennakoimattomuuden ja epävarmuuden keskellä olen huomannut, että joskus omat elämän haasteet voivatkin saada uudet mittasuhteet. Voi olla, että pandemian edessä, jonka kulkua emme voi henkilökohtaisesti hallita, voi oman elämän haasteet tuntuakin yllättäen enemmän sellaisilta joihin saakin otetta. Toisaalta jos itse pandemia aiheuttaa meille turvattomuuden tunnetta vaikuttaen työtilanteeseemme tai talouteemme saati terveyteemme on tilanne tietenkin toinen.
Toivotan sinulle lempeää joulukuun aikaa!
