Millaisia asioita olet jättämässä taaksesi? Kannatko vanhaa tarinaa itsestäsi mukanasi? Mikä kaikki tässä hetkessä saa sinut pysähtymään, kyseenalaistamaan ja katsomaan elämäsi tapahtumia kauempaa? Oletko tarpeeksi kaukana nähdäksesi riittävän selvästi mistä olet tulossa ja minne olet suuntautumassa? Ehdotan hetkellistä leiriytymistä elämäntienhaarassasi ennen kuin jatkat matkaasi.
Onko sinulla sellainen olo, että sinun tulisi jo tietää päämäärä, lopputulos tai minkä suunnista valitset? Olen huomannut joskus, että ihminen odottaa itseltään selkeää tietoa kuinka elämässään edetä silloinkin kun sitä voisi olla viisasta istahtaa tuumailemaan. Joidenkin ihmisten saattaa olla vaikeaa kestää epämääräistä aikaa kun ei tiedä lähtisikö vai jäisi, vaikka kaikki päätökseen pohjautuvat asiatkaan eivät olisi vielä selvillä.
Voi olla, että pohdit elämäntienhaarassasi jotain ihmissuhdetta, työ- tai asuinpaikkaa tai uudenlaisen elämäntavan omaksumista. Voi olla, että tietäisit mitä haluaisit tehdä, mutta koet esteenä esimerkiksi rohkeuden tai rahan puutteen. Saatat olla voimaton ja elämäsi arki on selviytymistä hetkestä toiseen tai sinun on haastavaa uskoa, että elämäsi voisi olla jollain lailla toisenlaista.
Toiset saattavat painaa kaasua huomatessaan elämäntiensä haaroittuvan välttääkseen lamauttavan valinnan vaikeuden. Toisaalta tieto siitä mikä on hyvä päätös voi olla vahva ja rohkeus laittaa painamaan kaasua ja vasta perille päästyä voi istua hengähtämään.
Mikä kaikki on sinulle mahdollista?
Olen huomannut, että ihmisen tullessa psykoterapiaan hän on jollain tapaa risteyskohdassa itsensä kanssa. Jokin asia, joka on ennen toiminut, ei toimikaan enää. Ihminen on valmis katsomaan omaa tilannettaan sellaisenaan, vaikka ei vielä kenties näekään tai usko tilanteen voivan oikeasti muuttua. Puhun ihmisille usein siitä miten hienoa on, että tuo valmius katsoa omaa tilannetta on syntynyt. Joitakin saattaa hävettääkin oma tilanne, mutta itse näen tuossa aidossa valmiudessa jotain äärettömän kaunista ja koskettavaa. Se on arvokas pohja muutokselle, johon uudet tavat, teot ja ajatukset voivat alkaa kasvaa. Ajattelenkin matkan, jonka kuljemme yhdessä olevan paljolti matka kaikkeen siihen, minkä ihminen uskoo olevan itselleen mahdollista.
Kun ihmisellä on kasvanut tuo valmius lähteä yhdessä tarkastelemaan omia uskomuksiaan, tapojaan ja elämää, vie se ihmistä erilaisiin mahdollisuuksiin. Toiset saattavat saada luottamusta vaihtaa ihmissuhdetta tai työpaikkaa, jonka uskoi olevan mahdotonta. Toiset se saa löytämään omasta jo olevasta ihmissuhteesta tai työpaikasta iloa ja tyytyväisyyttä. Toiset muuttavat ulkoisesti asioita paljonkin, mutta toiset juurruttavat itsensä yhä vahvemmin siihen mitä heillä jo on. Jokin on kuitenkin muuttunut ja se on ihminen itse sekä hänen kokemuksensa itsestä, toisista ja elämästä, jossa hän elää.
Kuljen toisien ihmisten rinnalla useita vuosia tuolla itsetuntemuksen vahvistumisen matkalla ja on ilahduttavaa huomata kuinka ihmisen käsitys omista mahdollisuuksista muuttuu usein tuon matkan aikana. Jonkun ihmisen on ollut vaikeaa lähteä omasta kodistaan minnekään, saati mennä ihmisten keskelle omana itsenään. Tänä päivänä hän käy töissä tavaten lukuisia ihmisiä päivän aikaan ja tämä ei ensi kertaa nähtyämme mahtunut edes ihmisen käsityskykyyn itsestään. Kun lähtee kulkemaan tuota matkaa omiin mahdollisuuksiin ja saa matkan varrella kokemusta, joka vakuuttaa sen olevan mahdollista, tuntuu välillä ettei olekaan mitään rajaa omille mahdollisuuksille. Mitä en muka voisi edes kokeilla, jos palo siihen on riittävän suuri?
Jos 20- vuotiaalle minulle olisi kerrottu millaista elämäni tänä päivänä tulee olemaan en olisi uskonut tai edes osannut haluta tällaisia asioita elämääni, joita elämässäni nyt on. Samalla tavalla se mitä uskon itselleni mahdolliseksi on muuttunut ja laajentunut useaan otteeseen. Miten sinä koet? Oletko huomannut elämässäsi samaa vai tarvitsetko tukea tuon uskon kasvattamiseen?
