Joskus asiakkaat tuntevat olonsa epävarmaksi hakeutuessaan terapiaan, jos eivät ole tottuneet puhumaan omista asioistaan, ajatuksistaan tai tunteistaan kenellekään toiselle. He ajattelevat miten ihmeessä sen 45  minuutin ajan kerran viikossa saa kulumaan kun jo muutaman minuutin sananvaihto saa heidät tuskastumaan?

Terapiasuhde on vuorovaikutteinen tilanne, jossa tätä omista asioista keskustelemista voi rauhassa harjoitella. Usein olen huomannut, että hyvinkin pian asiakas rentoutuu ja huomaa ettei vain hänen tarvitse olla äänessä. Terapeutti on salassapitovelvollinen asiakkaan asioista ja yleensä tämä tieto sekä luottamuksen syntyminen helpottavat puhumista. Asiakas huomaa ettei ole olemassa hölmöjä ajatuksia tai tunteita, kaikenlaisia asioita voidaan yhdessä tarkastella. Itse ajattelen, että kun voi todeta omat pelkonsa, unelmansa ja arjen haasteet, reilusti toiselle sellaisena kuin ne ovat ja tuntuvat, ollaan jo todella pitkällä terapiaprosessissa. Joskus aikaa voi viedä, että uskaltaa kaiken reilusti kertoa terapiassa. Ajattelen, että tämä aika ennen sitä terapiassa on myös arvokasta, jotta nyt ollaan päästy tähän pisteeseen.

Itse ajattelen, että kun asiakas uskaltaa kertoa rehellisesti tilanteestaan ja ajatuksistaan, on siinä jotain todella merkittävää ja kaunista. Ihmiset ovat juuri epätäydellisyydessään täydellisiä! Kun on riisuttu miellyttämisen halu tai kaivettu haudatut tunteet esille, on siinä hetkessä ja kohtaamisessa jotain liikuttavasti kohdallaan. Kun terapiassa uskaltaa olla juuri sitä mitä on ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena, uskaltaa ihminen olla sitä myös muille ihmisille.

dav

 

“Haluan terapiaan, mutta en osaa puhua omista asioistani!”