1.Valmius ottaa tukea vastaan
Olen huomannut, että psykoterapiaan hakeutuessa ihmiset ovat käyneet tietynlaisen prosessin läpi, joka edesauttaa tuen ja avun vastaanottamista. Ihminen on jo käynyt juttelemassa tilanteestaan joko psykiatrin, lääkärin, depressiohoitajan, psykologin tai jonkun muun hoitotahon kanssa. Ihmiselle on syntynyt tunne ettei läheisten tuki enää ole riittävää tai ei ole sellaisia läheisiä, joilla olisi voimavaroja tukea. Psykoterapian alkaessa ihmiset ovat pääsääntöisesti hyvin avoimia ja näkevät omat haasteensa elämässä hyvin selkeästi. Kun ihmisellä itsellään on valmius avun ja tuen vastaanottamiseen mahdollistaa se psykoterapiaprosessin käynnistymisen.
2. Malttia etsiä itselle sopiva psykoterapeutti ja lähestymistapa
Psykoterapiaan hakeutuessa on viisasta käyttää hieman aikaa siihen, että käy muutamalla psykoterapeutilla tutustumiskäynnillä. Mikäli itselle ei ole selkeää minkälainen psykoterapian lähestystapa itselle sopii niin kannattaa käydä muutamalla eri terapiasuuntausta edustavalla psykoterapeutilla. Psykoterapeutit osaavat itse parhaiten kertoa omasta terapiasuuntauksestaan ja omasta tavastaan työskennellä. Samankin lähestymistavan omaavat psykoterapeutit voivat olla lisäksi lisäkouluttautuneet vielä johonkin muuhun erikoisalaan ja tämä voi näkyä heidän työskentelyotteessaan. Eli vaikka tietäisit jo sopivan lähestymistavan, kannattaa silti vielä käydä useammalla saman suuntauksen psykoterapeutilla.Varmasti yksi tärkein kriteeri psykoterapeuttia valittaessa on henkilökemioiden toimivuus. Monissa tutkimuksissa on todettu, että terapeutin ja asiakkaan välinen yhteensopivuus on terapian tuloksellisuuden kannalta vaikuttanut terapiamenetelmää merkittävämmältä tekijältä.
3. Läheisten tuki psykoterapiaprosessille 
Psykoterapiaan hakeutuessa on psykoterapiaprosessia tukevaa, jos siitä rohkenee kertomaan läheisilleen. Läheisten tuki ja ymmärrys psykoterapiaprosessia kohtaan on tärkeää. Kannustan varsinkin parisuhteessa olevia asiakkaita jakamaan psykoterapiassa keskusteltuja asioita ja oivalluksia puolison kanssa. On tärkeää, ettei puolisolle tule tunne, että siellä terapiassa toinen vain puhuu asioitaan ja puolisolle jää ulkopuolinen olo. Joillekin asiakkaille on ollut myös merkittävää esim. esimiehen tuki, jolloin ei aina tarvitse selitellä miksi lähtee töistä aiemmin tai tulee myöhemmin psykoterapian takia.
4. Tavoitteiden asettaminen psykoterapialle
Ensimmäiset tapaamiset psykoterapian alettua käytämme asiakkaan kanssa yhdessä keskustellen siitä millaisia tavoitteita hän terapialleen haluaa asettaa. Joskus asiakas tietää hyvinkin selkeästi mitä hän haluaa ja joskus terapeutti auttaa asiakasta muotoilemaan tavoitteet tarkemmin. Tavoitteet ohjaavat meidän terapiatyöskentelyä ikään kuin punaisena lankana, jota seuraamme läpi viikottaisten tapaamisten. Tavoitteiden äärelle pysähdymme terapiavuoden aikana tapaamiskerroista riippuen 2-3 kertaa vuoden aikana. Nämä hetket yleensä konkretisoivat asiakkaalle tapahtuneen muutoksen. Terapian alussa kirjaan huolella ylös asiakkaan alkulähtökohdan ja hänen mietteensä omasta tilanteestaan sinä hetkenä. Tavoitteita toistamiseen tarkastelessa yleensä aina jokin on muuttunut ja myös asiakkaalle konkretisoituu tapahtunut muutos.
5. Rohkeutta kertoa omista toiveista ja ajatuksista psykoterapian suhteen
Itse kannustan asiakasta tuomaan toiveitaan esille psykoterapia tapaamisten suhteen. Onko tällä kertaa hyödyllistä keskustella akuuteista asioista, joita juuri nyt on elämässä meneillään? Vai onko aiemmat tapaamiset nostattaneet mieleen jotain muistoa, teemaa elämässä joka toistuu? Onko tällä tapaamisella tyhjä pää- fiilis eikä oikein tiedä edes mistä puhua? On tärkeää, että asiakas saa juuri sillä hetkellä eniten mieltä vaivaamat asiat kerrotuksi. Joskus siihen voi mennä tapaamisesta 5 minuuttia ja joskus koko kerta. Jos taas tuntuu, ettei saa kiinni mistään, voin auttaa asiakasta asetettujen tavoitteiden mukaisesti tarkastelemaan asioita esim. jonkun tehtävän muodossa.
Kun psykoterapia etenee jotkut asiakkaat saattavat pohtia monenlaisia kysymyksiä esim. nyt kun olo on kevyempi niin pitääkö minun silti tuoda huolenaiheita esille? Tai jos mieli on huolia täynnä, että ainako minä täällä terapiassa pohdin vain murheitani? Psykoterapia on juuri sellainen paikka, jos huolia saa ja kannattaa nostaa esille. Psykoterapeuttina ymmärrän, että se miltä asiat näyttäytyvät tapaamisissa on tilannekohtaista ja asiakkaalla on myös keveämpiäkin hetkiä arjessaan. Psykoterapeuttia ei siis tarvitse murheiltaan säästellä. Toisaalta psykoterapian edetessä ei tarvitse tarkoituksella kaivella jo käsiteltyjä huolia esille vaan terapiassa voidaan keskittyä myös onnistumisten äärelle. Jos asiakas on tottunut huolehtimaan ja ajattelemaan negatiivisesti asioista elämässään, voi psykoterapian tarkoitus ollakin tukea asiakasta ja hänen ajatteluaan juuri onnistumisten ja positiivisen ajattelun äärelle.
6. Tilan ja ajan antaminen psykoterapiaprosessille
Terapiassa viikottaiset tapaamiset läpi vuoden ovat intensiivinen suhde. Vaikka tapaaminen olisi vain kerran viikossa niin asiat elävät asiakkaan mukana läpi viikon. Välillä asioita pohditaan tietoisesti hyvinkin paljon, joskus tuntuu kuin viikko olisi vain hujahtanut ohi. Moni asiakas puhuu, että paria päivää ennen tai viimeisestään terapiaan tullessa, alkaa taas asioiden pohdinta. Sitä ikäänkuin virittäydytään jo valmiiksi asioiden äärelle. Yhteisten keskustelujen äärellä voidaan huomata sellaisen viikon kohdalla asioiden etenemistä, jolloin tuntuu ettei mitään olisi tapahtunut. Kiireisen arjen keskellä terapiassa voidaan pysähtyä pohtimaan mitä kaikkea elämässä ja itsessä on tapahtunut.
7. Onnistumisten äärelle pysähtymistä
Ajattelen, että psykoterapian onnistumisen mittarina toimii asiakas itse! Kun halutut tavoitteet ovat siirtyneet taitoina ja uusina näkökulmina, ajattelutapoina, asiakkaan arkeen, on terapia hyödyttänyt asiakasta. Joskus tavoite voi viedä enemmän aikaa, että uusi ajattelu tai toimintatapa, juurtuu asiakkaan arkeen. Toisinaan jo ensimmäisen terapiavuoden aikana tapahtuu paljon asiakkaan elämää helpottavaa muutosta. Toisena tai kolmantena terapiavuonna asiakas voikin asettaa itselleen jo hyvinkin erilaisia tavoitteita. Toisaalta sama tavoite voi kulkea hieman erimuodossa mukana koko terapiaprosessin ajan. Ensimmäisen terapiavuoden tavoite voi olla päästä taas pitkän sairasloman jälkeen takaisin kiinni työelämään. Toisena terapiavuotena työssäjaksamisen tavoite voi olla työelämän haasteiden kanssa selviytyminen. Kolmantena vuonna asiakas pohtii jo hyvinkin yksityiskohtaisia omaa työtekemistä tukevia ja helpottavia ratkaisuja. Pienien ja isojen onnistumisten äärelle on hyvä pysähtyä, nähdä jo mikä kaikki toteutuu ja sujuu. Usein jo se kun asiakas varaa ajan tutustumiskäynnille synnyttää uutta, asiat alkavat jo todentumaan haluttuun suuntaan. Psykoterapeutti voi auttaa huomaamaan ja sanoittamaan yhteisten keskustelujen pohjalta noita onnistumisia!
8. Taloudellisen tilanteen huomioiminen
Yksi psykoterapiaprosessia tukeva seikka on myös se, että asiakkaalla on varaa maksaa esim Kelan kuntoutuspsykoterapiassa omavastuuosuudet ajallaan. Olen huomannut käytännössä, että jos maksut kasaantuvat vaikuttavat ne haastellisesti psykoterapiaprosessiin asiakkaan kannalta. Jos asiakas ei suoriudu maksuistaan saattaa se herättää häpeän ja nolouden tunteita. Ajattelen myös, että jos asiakas ei kykene tekemään esim. maksusuunnitelmaa kasaantuneista laskuistaan on hankalaa jatkaa psykoterapiaa. Ajattelen, että ei ole järkevää jatkaa psykoterapiakäýntejä asiakkaan kanssa, jos omavastuuosuudet menevät perintään ja hankaloittavat asiakkaan elämää jatkossa. Tällöin tavallaan jokainen tapaaminen ja siitä kertyvä maksu lisää asiakkaan murheita tulevaisuudessa. Tällöin psykoterapia ei ole asiakasta ja hänen tilannettaan tukevaa.
9. Muutoksen näkyväksi tekeminen
Puhumme paljon asiakkaiden kanssa psykoterapiassa siitä miten saisi alkaneen ja jo toteutuneen muutoksen näkymään myös ulospäin. Kuinka jakaa läheisten kanssa niitä oivalluksia ja uusia näkökulmia, joita keskustelujen lomassa on asiakkaalle syntynyt. Kannustan jakamaan uusia ajatuksia ja lähestymistapoja asiakkaan läheisille niin työelämässä, opintojen parissa kuin kotielämässäkin. Läheisiä voi kutsua kannustajiksi tukemaan psykoterapiassa kävijää esim. puhumaan omista ajatuksistaan enemmän tai pitämään omista oikeuksistaan huolta. Kun asioista puhuu ja kun muutoksen saa jakaa, on se aina enemmän totta. Kun läheinen huomaa muutoksen, saa uusi tapa lisää tilaa toteutua. On myös ilahduttavaa kuulla asiakkaan kautta läheisten huomioita muutoksista, joita asiakkaassa on tapahtunut!
10. Psykoterapiasuhteen päättäminen oikeaan aikaan
Kun psykoterapia alkaa asiakkaalla on mielessään usein valtavasti asiaa ja tuntuu ettei aika aina tunnu riittävän kaikelle. On tehtävä valintoja mihin juuri nyt ja tänään keskitymme vai onko hyväksi antaa mielen poukkuroida asiasta toiseen. On mennyttä ja tulevaa sekä arjesta kumpuavaa pohdittavaa. Terapian edetessä kuitenkin asiat alkavat jäsentymään ja selkeytymään. Eri tapaamisilla saatamme kulkea hyvin erilaisissa mielen maisemissa tunnelmineen. Kun terapia on taas loppumassa asiakas saattaa olla hieman hämillään siitä kun ei oikeastaan olekaan enää mitään ihmeellistä mielen päällä. Tavallisia arjen haasteita tai sattumuksia, jotka asiakas tiedostaa elämään kuuluvaksi. Asiakkaalla on varmuus ja tieto siitä, että tulee niistä kyllä selviytymään. Asiakas saattaa jopa pohtia onko ne edes sellaisia, joita jaksaisi nostaa esille. Hyvä merkki terapian oikeanaikaisesta lopettamisesta on kun asiakas saa ensin tarvitsemansa ajan varmistua hyvän jatkumisesta elämässä terapian aikana ja itse oivaltaa ettei enää tarvitse terapiaa. Onnistuneen terapian päätteeksi terapeutista tulee tarpeeton!
Tilaa itsellesi ilmainen Psykoterapiaan hakeutujan opasvihko tästä!
