Suurin oivallus on ollut, että minun ei tarvitse olla täydellinen ja suoriutua kaikesta täydellisesti. En enää vaadi itseltäni niin paljon. Ajan kanssa ahdistus on vähentynyt ja olen oppinut ottamaan asioita rauhallisemmin, askel askeleelta, vastaan. Minun ei tarvitse heti sekunnissa tarttua asioihin. Olen oppinut terapiassa vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ajattelutapoja. Olen tarvinnut sitä, että joku “tökkii”, ehdottelee, kun en itse aina ole tiennyt edes mikä ahdistaa.

Minun ei tarvitse olla täydellinen