” Ihmiset, jotka jäävät Selviytyjä vaiheeseen, näkevät elämän Selviytyjä ikkunan lävitse sen sijaan että he nauttisivat suoremmasta ja rajoittamattomasta näkymästä maailmaan, johon he alunperin syntyivät. Sellainen rajoittunut näkymä kaventaa kykyäsi kokea asioita ja nauttia jokaisesta hetkestä.”
Näin toteaa psykoterapeutti Yvonne Dolan kirjassaan PIENI ASKEL, Tie hyvään elämään traumaattisen kokemuksen jälkeen. Dolan huomasi haastatellessaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä aiemmin kärsineitä ihmisiä ilmiön, joka viittasi siihen, että voisi olla arvokas askel päästä eteenpäin itsensä näkemisestä Selviytyjänä. Nämä Dolanin vuonna 1995 haastateltavat ihmiset eivät kuvanneet itseään sanoilla Uhri tai Selviytyjä kun kertoivat millaisina he nyt näkivät itsensä. Sen sijaan he totesivat, ” Kyllä selvisin siitä mitä minulle tapahtui, mutta se ei ole se kuka olen nyt”, tai ” En ajattele itsestäni tuolla tavalla nyt.” Dolan huomasi, että painottamalla traumaattisista kokemuksista selviytymistä ja Selviytyjä nimilapun luomista, psykoterapian kenttä oli luonut Dolanin mielestä edellytykset uusille ongelmille.
Traumaattisen kokemuksen jälkeen Uhrivaiheen läpikäyminen on välttämätöntä toipumisen alussa kun ensimmäisen kerran kohtaat sen pahan asian todellisuuden, jota sinulle tehtiin tai sinulle tapahtui, toteaa Dolan. Selviytyjävaihe alkaa kun ymmärrät, että olet selvinnyt sen ajan yli, jolloin traumaattinen kokemus tapahtui. Dolan näkee, että Selviytyjänä itsensä ajattelemisella on paljon etuja. Se auttaa vahvistamaan sitä tosiasiaa, että tapahtuma on menneisyyttä. Selviytyjän rooli ei ole osa sinua, joka pitäisi hylätä vaan arvostettava ja merkittävä osana sinua. Dolan huomasi, että Selviytyjä vaiheen jälkeen tulee vielä kolmas vaihe. Silloin sinusta tulee täysin ja autenttisesti itsesi. Autenttinen Itse Identiteetti sallii sinulle enemmän vapautta kuin kumpikaan aiempi rooli. Kykenet nauttimaan elämästä täysillä ja toteutat pontentiaalia, joka sinulla oli syntyessäsi.
Huomaan itse usein psykoterapian edetessä, että asiakkaat alkavat kuin luonnostaan kaipaamaan itsensä ja elämäntilanteensa uudelleenmäärittelyä. Masennuksesta tai jostain muusta haasteesta selviytyminen ei enää tunnukaan tyydyttävältä. Tälläkin viikolla usemman asiakkaan kanssa olemme juuri puhuneet tästä teemasta. Asiakas alkaa katsoa elämäänsä toisella tapaa ja ei enää määrittelekään itseään menneisyyden tapahtumista, diagnoosista, käsin vaan tulevaisuudesta käsin. Mitä kaikkea oletkaan tänään ja mikä kaikki on sinulle mahdollista? Mitä tänään haluat ja toivot? Mitä jos tulevaisuuden unelmat ja haaveet määrittelisivätkin sen kuka olet tänään?
