Ratkaisukeskeinen psykoterapia

“Järjettömyys on sitä, että toimii kerta toisensa jälkeen samalla tavalla ja odottaa erilaisia seuraamuksia.” -Rita Mae Brown-

” Vaikka ihmiset eivät useinkaan ole parhaimmillaan tullessaan asiakkaiksi, työntekijä voi kysymyksillään ja mielessään hahmotella, millainen asiakas on parhaimmillaan, ja muuttaa näin tilannetta ja työskentelyn painopistettä myönteisempään suuntaan. Ratkaisukeskeinen terapia on mielestäni loistava esimerkki siitä, miten vaikeitakin ongelmia voidaan lähestyä myönteisellä tavalla konkreettisesti. Myönteisyyden ansiosta apua ongelmaan saadaan usein helpostikin.”

Näin toteaa psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi Krisse Lipponen Positiivisen psykologian voima kirjassa (Lotta Uusitalo-Malmivaara toim.) Juuri näin! Ratkaisukeskeinen työtapa mahdollistaa luovuuden käytön, auttaa uusien näkökulmien ja mahdollisuuksien löytämisessä sekä auttaa näkemään omia voimavaroja. Ratkaisukeskeisessä ajattelussa painopiste on tämän hetken ja tulevaisuuden uudelleen määrittelyssä. Uudenlaiset ratkaisumallit löytyvät  asiakkaan kanssa helpommin kuin vuorovaikutusta ohjaa voimavarakeskeisyys ja myönteinen ilmapiiri. On hienoa kun saa todistaa hetkiä, jolloin asiakas itse näkee itsensä ja elämäntilanteensa uudessa valossa!

“Varjoa ei voi iskeä hengiltä, se tapetaan valolla.”

 

 

Testaa sopiiko ratkaisukeskeinen psykoterapia sinulle?

 


 

Vastaa kaikkiin kymmeneen kysymykseen ja laske kuinka moneen vastaat kyllä?

 

Mitä ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa tapahtuu?

Tavallisen arjen keskellä on joskus vaikeaa itse havaita muutosta joka meissä tapahtuu. Psykoterapiassa sen sijaan oman toiminnan ja ajattelutavan muutosta on helpompi havaita kun terapeutti viikoittain katselee asiakkaan elämää läheltä ja kuitenkin riittävän kaukaa. Pysähtyessämme asiakkaiden kanssa tarkastelemaan terapiavuoden alussa asettamia tavoitteita muutaman kerran pitkin terapiavuotta, tulee muutos yleensä hyvin konkreettisesti esille.

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa hyödynnetään asteikkoja, joiden avulla asiakas voi määritellä kuinka paljon tavoite tällä hetkellä toteutuu. Terapiavuoden alussa asiakas määrittelee siis oman lähtötasonsa  asteikolla 1-10 esim. oma tavoite toteutuu  3 verran tällä hetkellä. Tavoitteita voi olla yksi tai useita.  Samalla kertaa kyselen asiakkaalta mistä kaikesta hän huomaisi jos oltaisiinkin jo kohdassa 4? Asiakas määrittelee omin sanoin muutoksen merkit. Jos tavoitteena on esim. oppia asettamaan rajat, niin asiakas kertoo mistä kaikesta hän huomaisi kun ollaan tavoitteessa kohdassa 4? Asiakas voi sanoa, että hän esimerkiksi uskaltaisi kieltäytyä jostain ystävän pyynnöstä. Tavoitteita asettaessa kyselen myös asiakkaalta millaista olisi kun oma tavoite toteutuisi ja millä kaikella tavalla se näkyisi asiakkaan elämässä? Asiakas voi vastata, että osatessaan sanoa ei ja rajata, hän ei enää tarjoutuisi vapaaehtoisesti hoitamaan sellaisia töitä, joita kukaan muu ei suostu tekemään. Asiakas voisi sen sijaan odottaa, että työt jaetaan tasapuolisesti jatkossa.

Terapiavuoden keskellä tavoitteita tarkasteltaessa asiakas yleensä pääsee ensimmäistä kertaa huomaamaan tapahtuneen muutoksen. Asiakas määrittelee miten sillä hetkellä kokee missä tavoitteiden kanssa mennään antaen taas numeroita tavoitteen toteutumiselle. Tämän jälkeen kerron asiakkaalle mitä hän on terapiavuoden alussa ajatellut.  On jännää miten puolessa vuodessa voi jo tapahtua paljon muutosta asiakkaan ajattelussa ja toiminnassa! Kun asiakas on omin sanoin määritellyt muutoksen merkit niin samalla hän on luonut itselleen portaat, joita pitkin hän alkaa kulkemaan kohti tavoitettaan. Kun muutoksen mittarit on määritelty on niiden myötä helppo havaita onko tavoitteessa edistytty vai ei.

Terapiavuoden loppupuolella pysähdymme jälleen tavoitteiden äärelle. Kaksi kuukautta ennen terapiavuoden päättymistä  voidaan joko hakea jatkoa terapialle tai alkaa lopettelemaan terapiaa, jos tuntuu että yksi vuosi on ollut riittävä. Jatko-tai loppulausuntoa varten asiakas itse kertoo missä menee tavoitteessaan. Tämän pohjalta kirjoitan lausunnon, jonka käyn aina asiakkaan kanssa läpi ennen sen lähettämistä Kelaan. Asiakas itse on siis muutoksen mittari ja minä kirjaan hänen kokemuksiaan lausuntoon. Kun terapiavuoden aikana keskustelemme asiakkaan kanssa hänen elämästään, ajattelu- ja toimintatavoistaan intensiivisesti, niin huomaan että myös minun kokemukseni ja näkemykseni ovat yhteneväisiä asiakkaan kanssa. Itsestä tuntuu vieraalta kirjoittaa lausuntoa asiakkaasta ellei hänen äänensä ja näkemyksensä terapian tavoitteiden toteutumisesta kuuluisi lausunnosta. Kun käymme yhdessä lausunnon läpi varmistan vielä viimeisen kerran, että olen kuullut ja ymmärtänyt asiakkaan kokemuksen oikealla tavalla.

Ratkaisukeskeisen psykoterapian historiaa

Ratkaisukeskeinen psykoterapia kehittyi 1970 ja 80-luvulla aiempien lyhyt- ja perheterapeuttisten terapiasuuntauksien pohjalta. Erityisesti ratkaisukeskeisen ajattelun taustalla ovat psykiatri Milton Ericksonin lyhytterapeuttiset menetelmät ja Mental Research Instituten (MRI) lyhytterapiakeskuksessa tehty työ 1960- ja 70 -luvulla.

Ericksonin näkemys oli, että ihmiset toimivat usein hyvin rajoittuneilla ja kaavamaisilla tavoilla, mistä johtuen he saattavat helposti juuttua erilaisiin ongelmatilanteisiin. Tiedostamaton mieli oli Ericksonille positiivinen voimavara ja hän pyrkikin erilaisten tarinoiden avulla vahvistamaan asiakkaan omaa luovaa prosessia. Erickson pyrki tekemään aina uuden teorian jokaisen asiakkaan kohdalla eikä halunnut luoda yhteneväistä teoriaa mielen toiminnasta.

Ongelma ei ole ongelma, vaan ratkaisuyritys on ongelma

MRI:n työryhmä totesi, että varsinainen ongelma syntyy,kun yrityksemme ratkaista tällaista pulmaa ei toimi. Etenkin jos kaikesta tästä huolimatta jatkamme samaa ratkaisuyritystä. Heidän mukaansa olikin tärkeää pyrkiä selvittämään millä kaikilla eri tavoin ongelmaa on yritetty jo ratkaista. Ihmiset usein myös juuttuvat omaan käsitykseensä siitä, mistä ongelma johtuu esim. ongelmamme johtuu huonosta itsetunnosta tai ikävästä työilmapiiistä. Tämä ajatus lukitsee meidän ratkaisuyrityksen. MRI:n mukaan halukkuutemme kokeilla toisenlaista ratkaisuyritystä vaatii asian uudelleenmäärittelyä jollain toisella tapaa.

Näkökulman vaihtamisen taito

MRI:n mallissa keskityttiin nykyhetkeen, siihen miten ihmiset tässä ja nyt toimivat suhteessa ongelmaan. Kyseessä voi olla yksittäisen ihmisen tapa tai useimmiten kyse on siitä, miten ongelma pysyy yllä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Mielenkiintoista on myös se, että ihmiset eivät aina ongelmatilanteissa toimi samalla tavalla eikä ongelmatilanteet aina ole samanlaisia. Näitä poikkeustilanteita tutkimalla usein löytyy punainen lanka tilanteen muuttamiseen. Jos jokin asia menee kymmenen kertaa pieleen ja kerran onnistuu, niin ratkaisukeskeinen ajattelu on kiinnostunut juuri tuosta kerrasta kun asia onnistui. Mikä siinä oli erilaista ja toimivaa? Poikkeus tilanteesta nousevia ajatuksia, havaintoja ja toimintatapoja pyritään vahvistamaan sen sijaan, että jäätäisiin pyörimään ongelmallisten syiden keskelle.

Toivotun tulevaisuuden rakentaminen

Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg perustivat 1970-luvun lopulla Brief Family Therapy Centerin (BFTC), jonka työryhmä kiinnostui poikkeustilanteiden tarkastelun pohjalta pohtimaan kysymystä mitä jos poikkeustilannetta ei olekaan. Tällöin asiakkaalta saatettiin kysyä, että millaista on sitten kun näitä ongelmia ei olekaan? Tästä toivotun tulevaisuuden rakentamisesta tulikin ratkaisukeskeisen terapian keskeinen teema. Ratkaisukeskeinen psykoterapia pyrkiikin edistämään asioita toivottuun suuntaan eli tavoittelemaan hyvää elämää.

Terapiakeskustelujen myötä asiakkaan toiminta ja tapa nähdä maailmaa muuttuu

Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa ongelmat nähdään vuorovaikutuksellisena, sosiaalisiin suhteisiin sijoittuvina, jolloin hoitokin keskittyy ihmisten välisen vuorovaikutuksen muuttamiseen. Terapiakeskustelujen myötä asiakas voi joko muuttaa toimintaa suhteessa tavoitteeseen, luopua tavoitteesta tai näkökulman vaihtamisen myötä nähdä koko tilanteensa uudessa valossa.

Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti pyrkii jatkuvasti parantamaan yhteistyön laatua

Ratkaiskeskeisessä psykoterapiassa ajatellaan, että asiakas ei vastusta hoitoa, vaikka hän ei tekisi esim. annettua kotitehtävää. Sen sijaan ajatellaan, että asiakkaalla on oma tapansa olla yhteistyössä ja terapeutin tehtävä on olla joustava sekä toimia sen mukaisesti. Asiakkaan omat tavoitteet ohjaavat terapiaa ja terapeutti pyrkii jatkuvasti parantamaan yhteistyön laatua asiakkaan kanssa. Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti myös uskoo, etä jokainen asiakas kykenee oppimaan uutta jakasvamaan uusiin suuntiin.

(Lähde:Pekka Aarninsalon ja Antti S.Mattilan ratkaisukeskeinen psykoterapia-osion pohjalta mukaillen, joka löytyy Matti O. Huttusen ja Hely Kalskan toimittamasta Psykoterapiat kirjasta.)

 

UnelmaRatkaisun toimitila