Tavallisen arjen keskellä on joskus vaikeaa itse havaita muutosta joka meissä tapahtuu. Psykoterapiassa sen sijaan oman toiminnan ja ajattelutavan muutosta on helpompi havaita kun terapeutti viikoittain katselee asiakkaan elämää läheltä ja kuitenkin riittävän kaukaa. Pysähtyessämme asiakkaiden kanssa tarkastelemaan terapiavuoden alussa asettamia tavoitteita muutaman kerran pitkin terapiavuotta, tulee muutos yleensä hyvin konkreettisesti esille.
Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa hyödynnetään asteikkoja, joiden avulla asiakas voi määritellä kuinka paljon tavoite tällä hetkellä toteutuu. Terapiavuoden alussa asiakas määrittelee siis oman lähtötasonsa asteikolla 1-10 esim. oma tavoite toteutuu 3 verran tällä hetkellä. Tavoitteita voi olla yksi tai useita. Samalla kertaa kyselen asiakkaalta mistä kaikesta hän huomaisi jos oltaisiinkin jo kohdassa 4? Asiakas määrittelee omin sanoin muutoksen merkit. Jos tavoitteena on esim. oppia asettamaan rajat, niin asiakas kertoo mistä kaikesta hän huomaisi kun ollaan tavoitteessa kohdassa 4? Asiakas voi sanoa, että hän esimerkiksi uskaltaisi kieltäytyä jostain ystävän pyynnöstä. Tavoitteita asettaessa kyselen myös asiakkaalta millaista olisi kun oma tavoite toteutuisi ja millä kaikella tavalla se näkyisi asiakkaan elämässä? Asiakas voi vastata, että osatessaan sanoa ei ja rajata, hän ei enää tarjoutuisi vapaaehtoisesti hoitamaan sellaisia töitä, joita kukaan muu ei suostu tekemään. Asiakas voisi sen sijaan odottaa, että työt jaetaan tasapuolisesti jatkossa.
Terapiavuoden keskellä tavoitteita tarkasteltaessa asiakas yleensä pääsee ensimmäistä kertaa huomaamaan tapahtuneen muutoksen. Asiakas määrittelee miten sillä hetkellä kokee missä tavoitteiden kanssa mennään antaen taas numeroita tavoitteen toteutumiselle. Tämän jälkeen kerron asiakkaalle mitä hän on terapiavuoden alussa ajatellut. On jännää miten puolessa vuodessa voi jo tapahtua paljon muutosta asiakkaan ajattelussa ja toiminnassa! Kun asiakas on omin sanoin määritellyt muutoksen merkit niin samalla hän on luonut itselleen portaat, joita pitkin hän alkaa kulkemaan kohti tavoitettaan. Kun muutoksen mittarit on määritelty on niiden myötä helppo havaita onko tavoitteessa edistytty vai ei.
Terapiavuoden loppupuolella pysähdymme jälleen tavoitteiden äärelle. Kaksi kuukautta ennen terapiavuoden päättymistä voidaan joko hakea jatkoa terapialle tai alkaa lopettelemaan terapiaa, jos tuntuu että yksi vuosi on ollut riittävä. Jatko-tai loppulausuntoa varten asiakas itse kertoo missä menee tavoitteessaan. Tämän pohjalta kirjoitan lausunnon, jonka käyn aina asiakkaan kanssa läpi ennen sen lähettämistä Kelaan. Asiakas itse on siis muutoksen mittari ja minä kirjaan hänen kokemuksiaan lausuntoon. Kun terapiavuoden aikana keskustelemme asiakkaan kanssa hänen elämästään, ajattelu- ja toimintatavoistaan intensiivisesti, niin huomaan että myös minun kokemukseni ja näkemykseni ovat yhteneväisiä asiakkaan kanssa. Itsestä tuntuu vieraalta kirjoittaa lausuntoa asiakkaasta ellei hänen äänensä ja näkemyksensä terapian tavoitteiden toteutumisesta kuuluisi lausunnosta. Kun käymme yhdessä lausunnon läpi varmistan vielä viimeisen kerran, että olen kuullut ja ymmärtänyt asiakkaan kokemuksen oikealla tavalla.