etäkuntoutus, psykoterapiaa Skypen välitykselä

 

Kuinka toimia, jos psykoterapiassa käyvä asiakas muuttaa hetkellisesti ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle? Joskus esimerkiksi loma-aikaan saattavat opiskelijat muuttaa takaisin vanhempiensa luokse tai hetkellisesti työskennellä toisella paikkakunnalla. Etätyö mahdollisuus luo myös uudenlaisia mahdollisuuksia tehdä töitä vaikka ulkomailta käsin. Ihmisten elämäntilanteet voivat yllättäen hetkellisesti muuttua eikä tapaamiset psykoterapeutin luona ole mahdollisia. Tässä hieman omia kokemuksiani  etäkuntoutuksen toimivuudesta tällaisissa tilanteissa.

 

Kela ohjeistaa, että psykoterapeutti voi toteuttaa yksilöpsykoterapeuttisia terapiaistuntoja kuvallisen videoyhteyden välityksellä esim. Skypen kautta. Terapia on kuitenkin aina aloitettava kasvokkain henkilökohtaisin tapaamisin, joita tulee olla vähintään kaksi.  Kuntoutuspsykoterapia voi jatkua ja sitä voidaan korvata videon välityksellä toteutettuna myös silloin, jos asiakas muuttaa meneillään olevan terapian aikana esimerkiksi opiskelemaan tai töihin ulkomaille. Edellytyksenä on, että asiakas on edelleen vakuutettuna Suomessa.

Itse ajattelen, että videoyhteys voi olla toimiva ratkaisu sellaisissa tilanteissa, joissa fyysinen välimatka hetkellisesti estäisi kokonaan tapaamiset. Etua on jos terapiasuhde on kestänyt jo pidemmän aikaa, jolloin psykoterapeutin ja asiakkaan välille on muodostunut jo luottamuksellinen suhde. Videoyhteys luo omanlaisia haasteita tapaamiseen ja siksi onkin mielestäni tärkeää, että niin asiakas kuin terapeuttikin tietää “miten terapiassa ollaan.” Eli tietynlainen tuttuus on syntynyt asiakkaan ja terapeutin vuorovaikutukseen sekä asiakkaalle luontevuus asettua omien asioiden äärellä. Tällöin vaikka videoyhteys loisi viivettä kuvan tai äänenlaatuun kykenevät molemmat tapaamisella ohittamaan tällaiset häiriötilanteet ja säilyttämään keskustelun punaisen langan mielessään. Apuna voi käyttää kuvan ja puhumisen ohella kirjoittamista selkeyttämään keskustelua.

Itse olen huomannut, että videoyhteydessä ollessani tapani keskustella hieman muuttuu asiakkaan kanssa. Ääni tulee joskus viiveellä ja tämän takia omat puheenvuorot on hyvä pitää lyhyenä selkeyden takia. Tämän jälkeen on hyvä varmistua, että asiakas on kuullut kaiken ennen kuin jatkan eteenpäin. Vaarana on, että ääni katkoo sanoja ja toisen on vaikea pysyä perässä. Parhaimmillaan yhteyden ollessa kunnossa ei tapaamiset juurikaan eroa kasvokkain tapaamisista kunhan keskustelun pelisäännöt on sovittuna. Ajattelen, että on tärkeää, että keskusteluun keskitytään samalla intensiteetillä kuin kasvokkain tapaamiseen. Silloin ei tehdä mitään muuta kuten katsota omaan puhelimeen tai tehdä tietokoneen äärellä jotain muuta. Tämä oheistoiminta välittyy armottomasti tietokoneen äärellä ollessa. Toisinaan ajattelen, että videoyhteys ennemminkin saa läsnäoloni entisestään lisääntymään. Asiakas voi nähdä vain kasvojeni ilmeet, joten pienetkin eleet voivat tuntua isommilta. Jos teen kirjauksia videotapaamisen aikana niin kerron siitä asiakkaalle, koska joudun tällöin katsomaan poispäin ruudusta ja katsekontakti lakkaa. Yleensä pyrin tekemään tarvittavat kirjaukset vasta videotapaamisen jälkeen.

Ajattelen, että kaikissa tilanteissa videovälitteinen etäkuntoutus ei ole paikallaan. Sitä on aina harkittava asiakas kerrallaan. Jos tapaaminen suinkin on mahdollista järjestää kasvokkain esim. tapaamalla kahden viikon välein yhdistetyllä ajalla (45 min+ 45 min) niin on se suositeltavampaa oman kokemukseni mukaan. Jotkut asiakkaani ottavat esim. pitkän ajomatkan jo terapiaan virittäytymisenä. Ajatukset alkavat jo kokoamaan kuluneiden viikkojen tapahtumia yhteen automatkan aikana ja juuri sillä kertaa mieltä pohdituttavat asiat jo nousevatkin mieleen. Paluumatkalla taas voi rauhassa kertailla terapiatapaamista mielessään, jolloin ne taas jäsentyvät hieman uudella tavalla.

Ajattelen, että asiakas hyötyy jos ennen videotapaamista ottaa hetken ja kokoaa ajatuksiaan. Yleensä asiakas on videotapaamisessa omassa kotonaan tai muussa rauhallisessa paikassa esim. vanhempiensa luona. Tämä tuo tapaamisiin erilaista fiilistä. Asiakas ei olekaan psykoterapeutin luona ja matka terapeutin luokse onkin nyt aivan erilainen. Se vaatii vain tietokoneen Skype yhteyden avaamisen ja terapeutti onkin jo siinä. Oman lisänsä tuo kaikenlainen elämä asiakkaan ympärillä äänimaailmoineen. Naapurista voi kuulua remontin ääniä, ovikello voi soida tai kadulta kuulua autojen ääniä. Toisaalta näin voi tapahtua myös terapeutin luona ollessa, mutta silloin olemme kuitenkin asiakkaan kanssa samassa tilassa. Oman lisänsä tuovat myös ne ihanat lemmikit, jotka myös joskus haluavat ottaa osaa terapiaan . Iloinen hymiö

 

Skype tapaamiset osana Kelan kuntoutusterapiaa