“Ilman tunteita olemme muiden ihmisten parissa kuin merimies ilman kompassia. Tunteiden lukutaitoa eli kykyä tunnistaa tunteita itsessä ja toisissa voidaan ajatella aistina. Joillakin ihmisillä tunteiden havaitsemisen aisti on yhtä terävä ja tarkka kuin kotkalla näköaisti tai koiralla hajuaisti. Nämä ihmiset aistivat tunteet itsessään ja toisisssa jo hyvin pienellä intensiteetillä. Toisaalta on olemassa ihmisiä, joiden tunteiden lukutaito on sumea -heillä on vaikeuksia tunnistaa tunnetta itsessään tai toisessa, vaikka tunnetta ilmaistaisiin monin keinoin. Tällaiset tunteiden lukutaitojen erot aiheuttavat usein väärinymmärryksiä ja konflikteja niin parisuhteissa kuin työpaikoillakin.”

-Katja Myllyviita: Tunne tunteesi-

Ilman tunteitani en osaisi valita juuri minulle sopivaa tietä, ratkaisua, itseni näköistä elämää. Jos mikään ei herättäisi minussa intohimoa, kaipuuta, iloa, katkeruutta tai epätoivon tunnetta, ei minun koskaan tarvitsisi pysähtyä miettimään elämäni suuntaa. Kaikki tunteet ovat parhaita ystäviäni, jotka kuiskuttelevat korvaani toiveitani ja joskus jopa karkuvat suoraa kurkkua, jollen vieläkään suostu asiaa ymmärtämään. Surun ja ilon kyyneleet kertovat mikä minua liikuttaa ja koskettaa, mikä on minulle tärkeää. Ilon hetket ja naurun pyrskäykset kertovat tässä hetkessä olemisen taidosta. Tätä lisää, tämä toimii minulla! Katkeruus myllertää sisälläni ja haluaa järjestää sisuskalujani uudelleen, kysyen millaista elämää haluat todella elää jos tämä ei tyydytä vaan toisen tuntuu paremmalta. Epätoivon tunne pysäyttää arvoimaan mistä on päästettävä irti, jotta uudella on tarpeeksi tilaa tulla. Tarvitsen kaikkia tunteita, jotta osaa suunnistaa niiden avulla kohti minun näköistä elämääni.

Tunteet kompassina