”Pohjoismaalaisten elämä kestää keskimäärin 30 000 vuorokautta. Juuri ne ovat meidän pääomaamme, meidän yksityisomaisuuttamme. Sen vuoksi ei olekaan kohtuullista, ei edes oikein ihmisarvon mukaista, hyväksyä että kaikki kokevat kärsivänsä ajanpuutteesta.” Näin toteaa Bodil Jönsson kirjassaan 10 ajatusta ajasta.
Kuinka paljon aikaa sinulta menee päivässä sen tuskailemiseen miten kiire sinulla on, miten et ehdi taaskaan tehdä sitä ja tätä? Kuinka monta kertaa päivässä tai viikossa käytät aikaasi yritykseen hallita aikaasi? Entä kuinka usein sanot itsellesi, että sinulla on kaikki se aika mitä tarvitset, harkitsemaan asioita, pysähtymään. Aikaa antaa ajatuksen ja vastauksen kypsyä. Kuinka paljon päivässäsi tai viikossasi on tällaista kiireetöntä aikaa?
Voiko pelkällä asennemuutoksella luoda itselleen enemmän aikaa? Bodil Jönsson rohkaisee, että ”yhtä hyvin kuin voin kuvitella, ettei minulla ole aikaa, voin kuvitella että minulla on aikaa”. Hän itse pitää kahdesta yksinkertaisesta säännöstä kiinni pitäessään hengissä omaa tunnetta siitä, että aika on loputonta. Ensinnäkin hän;
– vaalii valmistautumisaikaa ottamalla sen huomioon jo etukäteen ja suunnittelemalla sitä
– on pilkkomatta elämää liian pieniin paloihin
Bodil Jönsson puhuukin kahdenlaisesta ajasta, pilkkomattomasta ja pilkotusta ajasta. Se miksi lapsuuden ajan kesät tuntuivat äärettömän pitkiltä johtuu hänen mielestään siitä, että kesiä ei oltu pilkottu. Yhtenäiset jaksot, pilkkomaton aika, antavat sinulle tilaa ajassa.
Kuinka sinä voisit saada työpäiviisi tai elämääsi lisää tilaa olla? Lisää pilkkomatonta aikaa? Jos joudut työpäivän aikana jatkuvasti keskeyttämään erilaisten häiriötekijöiden takia (puhelin, sähköposti, työkaveri) työsi, niin tarvitset aina aikaa palauttaa itsesi tekemäsi työn äärelle. Jos keskeytyksiä on paljon, vie paljon aikaa myös päivästä tämä ”valmistautumisaika” kun saat ajatuksesi taas takaisin tekeillä olevaan tehtävään.
Kuinka palauttavaa vapaa-aikasi on, jos se on pilkottu hyvin pieniin osiin? On se sitten paikasta toiseen siirtymistä tai jatkuvia keskeytyksiä. Kuinka usein huomaat itse pilkkovasi aikaasi vapaa-ajalla esim. hyppimällä television äärellä kanavalta toiselle, nettisivuilta toiselle, vastailevasi tekstiviesteihin, sähköposteihin ja puheluihin heti niiden ilmaannuttua. Kuinka tärkeää sinulle on olla tavoitettavissa, saatavilla, ajan tasalla joka hetki? Bodil Jönsson kertoo pohtineensa, että miten helppoa onkaan vastaajaan laittaa viesti kokouksessa tai työmatkalla olemisesta. Miksei vastaajaan voisi myös laittaa viestiä, että ”valitettavasti en juuri nyt pääse vastaamaan, koska ajattelen parhaillaan.” Kuinka arvokkaana itse pidät tällaista ajatteluaikaa ja sallitko sitä itsellesi? Kuinka paljon sinulle jää aikaa keskeytyksettömälle ajattelulle työajallasi? Kuinka paljon sen sijaan huomaat ajattelevasi työasioita kotonasi?
Arvokkaita ajattelun hetkiä!
