Unelmoiminen on optimismia, jonka avulla luodaan edellytyksiä tulevaisuudessa tapahtuvalle hyvälle. Unelmat voivat toimia tulevaisuudensuunnitelmien ja strategioiden pohjana. Kyky unelmoida jokin ennakolta mahdolliseksi luo todellisuutta siihen suuntaan, että unelma jonain päivänä toteutuu. Suuri osa luovista prosesseista sisältää jonkinlaisen unelmoimis- tai kuvitteluvaiheen.
Näin tiivistää unelmoimisen määritelmän Maaretta Tukiainen kirjassaan Hyvän mielen taidot. Unelmoimisen taito vaatii ihmiseltä optimismia, uskoa hyvän toteutumiseen, jotta unelmoimiseen voi uppoutua. Epäilevä mieli haraa vastaan ja luo toisenlaista uhkakuvilla sävyttynyttä tulevaisuudenkuvaa. Onneksi unelmointikin on taito, jota voi opetella siinä missä muitakin taitoja. On aina pysäyttävää kuulla miten jotkut ihmiset jossain vaiheessa elämää kokevat kaikenlaisen haaveilun ja unelmioimisen turhaksi tai ovat kadottaneet kykynsä uskoa hyvän toteutumiseen elämässään.
Itse ajattelen, että jos keskittyisimme säännöllisesti kuvittelemaan parasta mahdollista tulevaisuutta, olisimme huomattavasti lähempänä sen toteutumista. Jos näet selkeästi esim. miten haluaisit arkesi sujuvan, millaista työtä tekeväsi, millaisia ihmissuhteesi ovat, voit helpommin löytää mieleisiä asioita elämääsi. Saatat kuulla kadulla kulkiessasi joidenkin puhuvan juuri mieltäsi askarruttavasta asiasta, mielesi poimii radion puheesta jonkun kohdan ja ohittaa toisen. Valikoit saamaasi informaatiota koko ajan, teet valintoja pitkin päivää siitä mihin huomiosi kiinnität.
Usein myös nyt ja tässä, voimme elää unelmaamme jo todeksi. Jotain osaa siitä ainakin. Jos unelmoit, että päiväsi alkaisivat aina rauhallisesti, niin mitä voisit tällä viikolla tehdä sellaista, että se toteutuisi edes yhtenä aamuna? Kuinka aamusi menisi? Monelta silloin heräisit, jotta sinulla olisi riittävästi aikaa. Mitä selkeämmin näet aamusi rauhallisen sujumisen, sitä enemmän saat vastauksia siihen miten sinun tulisi toimia toisin kuin aiemmin.
Elä kuin tietäisit kaikkien unelmiesi toteutuvan
