Olenko hullu jos hakeudun terapiaan? Millaiset ihmiset käyvät terapiassa? Mitä läheiset tai naapurit sanoisivat, jos tietäisivät minun käyvän terapiassa? Tällaiset ja monenlaiset muut epäilykset tai pelot saattavat pyöriä mielessäsi pohtiessasi olisiko psykoterapiasta apua juuri sinulle. Olen vuosien varrella paljon itsekin pohtinut millainen mahdollinen kynnys ihmisillä voi olla avun tarvetta miettiessään, yhteydenottoa harkitessaan. Kuinka apua voisi ottaa helposti vastaan ja psykoterapeutin luoksekin voisi kävellä yhtä kevein askelin kuin maitokauppaan? Ilokseni olen huomannut, että ensiaskeleiden ja käyntien jälkeen askel yleensä kevenee. Asiakas huomaakin, että terapeutin luokse pääsee vaivattomasti eikä ulko-ovella ole isoa neonvalomainosta, jossa lukee PSYKOTERAPIA VASTAANOTTO.
Ketä siellä psykoterapiassa sitten käy? Naapureitasi, työkavereitasi ja läheisiäsi. Kaikenlaisia, rohkeita ja viisaita ihmisiä, jotka ovat valmiita pysähtymään itsensä ja oman elämänsä äärelle. Itse ajattelen miten mahtavan hieno näköalapaikka tämä psykoterapeutin työ onkaan katsella erilaisten ihmisten kanssa heidän arkeen, ihmissuhteisiin ja työhön. Opin itsekin valtavasti jokaiselta terapiassa käyneeltä ihmiseltä. Millaisia erilaisia haasteita onkaan erilaisissa työtehtävissä, joita en ole tullut itse aiemmin ajatelleeksi. Miten kaikella tavalla erilaisista asioista voikaan ajatella ja kokea. Usein huomaan, että silti asiakkaiden pohdinnoista löytyy paljon samankaltaisuutta, samojen asioiden äärellä olemista. Joskus huomaan kuunnelleeni ja keskustelleeni koko päivän juuri samoista haasteellisista asioista, oli asiakas sitten kiireinen työnjohtaja tai työtön. Molemmat voivat kokea samankaltaisia asioita. Toinen voi stressata liiallista työtaakkaa ja toinen sitä, ettei lukuisiin työhakemuksiin saa minkäänlaista vastausta. Heidän kokemansa stressin määrä voi molemmilla olla yhtä suuri.
Ilokseni olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät koskaan ole aiemmin rohjenneet ottaa yhteyttä apua pyytääkseen. Sellaisilta, jotka pohtivat kannattaako edes ottaa yhteyttä tai onko siitä kuitenkaan mitään hyötyä. Uskon, että ajat ovat muuttumassa ja kynnys hakeutua avun piiriin laskee koko ajan. Ei ole olemassa liian pientä tai suurta asiaa, johon ei voisi apua pyytää ja saada. Joskus riittävän varhain saatu lyhytkin keskusteluapu voi aukaista jotain sellaista, että se riittää. Joskus apua tarvitsee kauemman aikaa. Asiakassuhteet voivat kestää joskus sen 1-3 vuottakin. Asiakkaista tulee väistämättä vuosien varrella merkityksellisiä myös terapeutillekin. Kun tässä työssä tapaa asiakasta 1-2 kertaa viikossa usean vuoden ajan, on se enemmän kuin omia ystäviäkään aina on mahdollista tavata. Vuoden vaihteessa ja hieman sen jälkeen vapautuu ainakin kolme asiakaspaikkaa kun viimeinen, kolmas terapiavuosi, lähenee heillä loppuaan. Halutessasi varaa siis oma aikasi tutustumiskäynnille!
Värikästä syksyn aikaa!
