UnelmaRatkaisu

Suurin oivallus on ollut, että minun ei tarvitse olla täydellinen ja suoriutua kaikesta täydellisesti. En enää vaadi itseltäni niin paljon. Ajan kanssa ahdistus on vähentynyt ja olen oppinut ottamaan asioita rauhallisemmin, askel askeleelta, vastaan. Minun ei tarvitse heti sekunnissa tarttua asioihin. Olen oppinut terapiassa vaihtoehtoisia toimintatapoja ja ajattelutapoja. Olen tarvinnut sitä, että joku "tökkii", ehdottelee, kun en itse aina ole tiennyt edes mikä ahdistaa.

Näin jälkikäteen merkittävin hyöty terapiasta on ollut se, että vaikeitten hetkien aikana pystyn rauhoittamaan itseäni palaamalla mielikuvissani terapiaistuntoihin. Minun ei tarvitse edes sanoittaa keskustelujamme, vaan yleensä vain muistelen sitä fiilistä, kun kuuntelit ja erityisesti sitä, kun sanoit jotain, josta minulle tuli välitön ahaa-elämys. Uuden näkökulman oivaltaminen oli kaikkein antoisinta ja hyödyllisintä ja muisto sellaisesta auttaa nykyäänkin minua asettamaan asioita parempiin mittasuhteisiin.

Ennen vatvoin mieltäni askarruttavia asioita päivittäin ja kaikki asiat vain kertyivät, enkä edes tajunnut, että henkisiinkin asioihin on olemassa ratkaisut. Sain terapiassa todella hyviä neuvoja, joiden avulla saavutin tavoitteeni. Kutsun kyseisiä neuvoja “työkaluiksi”, joita aion käyttää myös terapiasuhteen jälkeenkin. Neuvojen sisäistäminen ei tapahtunut hetkessä, joten oli todella hyvä, että sain käydä kaikki kolme vuotta terapiassa. Tärkein asia, jonka opin terapiassa oli lyhyesti, että minä riitän tällaisenaan kuin olen.