”Kun lääkäri suositteli minulle terapian aloittamista ja aloin etsimään terapeuttia, kerroin asiasta ensimmäisenä läheisilleni eli perheelleni ja läheisimmälle ystävälleni. He suhtautuivat asiaan positiivisesti. Aluksi en uskaltanut kertoa terapiasta muille, mutta toisen terapiavuoden lopulla aloin kertomaan siitä myös muille. Silloin terapiasta oli tullut osa minun arkea ja koin, ettei minun tarvitse salailla tai hävetä sitä asiaa.
Terapiassa tiesin, että voin puhua luottamuksellisesti mistä asioista vain. Tiesin jo ennen terapian aloittamista, että asioiden kiertely tai jopa ”salailu” ei olisi auttanut minua lainkaan. Terapiassa käydään itsensä takia ja sieltä haetaan ja saadaan apua sekä tukea.
Jokaisen tapaamisen alussa kävimme läpi sillä hetkellä mielen päällä olleita asioita. Tarvittaessa kävimme kyseisiä asioita läpi koko tapaamisen ajan. Mikäli ei ollut mitään mieltä askarruttavaa asiaa, niin Marika oli kehitellyt erilaisia ”tehtäviä” tai teemoja tapaamisille. Tehtävät oli yleensä korteilla tehtäviä. Eräs tehtävä oli sellainen, jossa pohdin, että mikä on tärkeää minulle nyt, 6 kuukauden päästä, vuoden päästä, jne. Siinä pääsi haaveilemaan tulevasta. Teimme tuon kyseisen tehtävän kahtena kertana (tehtävien välillä oli aikaa muistaakseni kaksi vuotta), niin oli kiva nähdä, että mitkä asiat ovat muuttuneet.
Kun aloittaa terapian, niin on tärkeää, että asettaa itselle konkreettiset tavoitteet. Itselläni on ollut jokaiselle vuodelle hieman erilaiset tavoitteet. Kun aloitin terapian, olin menettänyt lyhyen ajan sisällä paljon läheisiä. Ensimmäisen vuoden isoin tavoitteeni olikin oppia suhtautumaan kuolemaan luonnollisena osana elämää. Muita tavoitteita minulla on ollut muun muassa elämän ilon saaminen takaisin ja sen säilyttäminen, haasteellisten tilanteiden käsittely ja tunteiden hallitseminen erilaisissa tilanteissa. Myös työelämään palaaminen oli yksi isoista tavoitteista.
Ennen vatvoin mieltäni askarruttavia asioita päivittäin ja kaikki asiat vain kertyivät, enkä edes tajunnut, että henkisiinkin asioihin on olemassa ratkaisut. Sain terapiassa todella hyviä neuvoja, joiden avulla saavutin tavoitteeni. Kutsun kyseisiä neuvoja ”työkaluiksi”, joita aion käyttää myös terapiasuhteen jälkeenkin. Neuvojen sisäistäminen ei tapahtunut hetkessä, joten oli todella hyvä, että sain käydä kaikki kolme vuotta terapiassa.
Tärkein asia, jonka opin terapiassa oli lyhyesti, että minä riitän tällaisenaan kuin olen. Opin myös, että tulevasta on turha stressata, koska siihen ei voi vaikuttaa. Olen oppinut nauttimaan tästä hetkestä ja tulevaisuus tuo tullessaan mitä tuo.
Ensimmäisenä vuotena tapasimme 40 kertaa. Toisena vuotena 45 kertaa ja viimeisenä eli kolmantena vuotena 44 kertaa. Tapaamisia oli siis yhteensä 129 kertaa. Joinain kausina kävin kaksi kertaa viikossa terapiassa, mutta pääsääntöisesti kerran viikossa. Tapaamisia oli juuri sopivin välein, koska minulle kerkesi tulla uusia ajatuksia mieleen ja ehdin ajattelemaan ennen seuraavaa tapaamista ratkaisua kulloiseenkin ongelmaan/ tilanteeseen.
Ennen terapian alkamista luulin sen olevan kallista, vaikka Kela korvaa suurimman osan maksuista. Ensimmäisen laskun saatuani yllätyin positiivisesti. Minulla jäi maksettavaksi yhdestä tapaamisesta 10,40€ (yksi tapaaminen kesti 45min). Ensimmäisenä vuotena maksoin terapiasta yhteensä 416€, toisena vuotena 468€ ja kolmantena vuotena 457,69€. Kaikista kolmesta vuodesta olen maksanut yhteensä 1341,60€ eli todella vähän siihen verrattuna miten paljon se on minua auttanut.
Jokainen terapeutti saa itse hinnoitella palvelunsa ja päättää, että veloittaako asiakkaalta kokonaan tapaamisten hinnan, jolloin asiakas hakee itse Kelalta korvauksen. Marikalla on kuitenkin tapana veloittaa asiakkaalta vain omavastuu osuus, jolloin Kela maksaa suoraan hänelle loput. Minun kolmen vuoden terapiasta Kela korvasi yhteensä 7 430,40€ eli Kela korvasi jokaisesta tapaamisesta 57,60€.
Marikasta tuli tärkeä osa elämääni ja tulen muistamaan hänet varmasi lopun elämääni. Olemme jutelleet myös siitä, että mikäli minulle tulee joskus tarve jutella hänen kanssaan satunnaisesti, niin hän järjestää kyllä aikaa. Minulle ei tullut sellainen olo, että olisin jäänyt tyhjän päälle. Suosittelen terapiaa lämpimästi kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Keskustelu on tärkeä osa masennuksesta parantumiseen ja auttaa todella paljon.”
