Millä tavalla sinulla on tapana tehdä päätöksiä elämäsi pienien ja isompien asioiden suhteen? Kuunteletko enemmän intuiotasi, tunnettasi siitä miltä sinusta tuntuu? Vai haluatko tarkasti analysoida tilannetta monelta eri näkökulmalta ja olla antamatta tunteiden liiaksi sokaista ajatuksiasi?
Haluaisitko oppia kuuntelemaan itseäsi enemmän siitä millaisia asioita toivot elämässäsi? Vai tulisiko sinun oppia harkitsemaan päätöksiäsi enemmän ja opetella ettei tunteet ratkaisisi puolestasi asioita?
Jos itse mietin isoja päätöksiä elämässäni on kai se yhdistelmä suolaista ja makeaa, tunnetta ja järkeä. Joskus leipomuksessani on ollut enemmän makeaa, tunteen mukana menoa ja vasta jälkikäteen järjellä olen saanut myös tukea päätökseeni huomattua asioiden todella järjestyvän näinkin. Joskus olen enemmän järkeillyt asioita ja ohittanut tunteeni. Joskus tunteiden ohittaminen voi olla viisastakin kun itsellä on vaikka tunne, että ei tästä tunnu tulevan mitään. Järjellä ajateltuna kun kaiken pitäisi mennä hyvin. Joskus taas tunne kertoo, että vaikka tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä ryhtyä tällaiseen, niin se tuntuu vaan jostain syystä oikealta. Kaiken lopputulemana on kai, että on se sitten makeaa tai suolaista, että maku säilyy hyvänä!
Maistele sinäkin tänään millaiset maut sinua tänään houkuttelevat puoleesi?